HS:n Saksan kirjeenvaihtajan Hanna Mahlamäen (19.1. ja 21.1.2023) raportit ja analyysit ovat kiusallisen asenteellisia: Olaf Scholtz on päättämätön, Saksa ei tue riittävästi Ukrainaa, Scholtz on syyllinen ukrainalaisten kuolemiin.
Olisi tärkeätä, että HS- lukijoille välittyisi saksalaisen keskustelun moniulotteisuus paitsi ajassa myös poliittisen kentän eri jännitteissä. Näin ei ole ollut.
Saksassa on kyse kipeästä kansallisesta oppimis- ja toipumisprosessista, jota ei hevin haluta uhrata päivänkohtaisissa paineissa. Jotkut sanovat tätä painolastiksi, jotkut panostamiseksi kestävään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen linjaan. Sukupolvieroja toki on.
Mahlamäki arvioi, että Scholtzin mielessä on vain hänen oma imagonsa. Niin Angela Merkelin kuin Olaf Scholtzin linjauksissa näkyy Saksan sitoutuminen monenkeskiseen kansainväliseen sopimiseen, eurooppalaiseen yhteistyöhön, konfliktin ratkaisuissa panostaminen ensisijaisesti humanitaariseen apuun ja aseavussa varovaisuus ja mieluummin niin, että ratkaisut ovat kiistatta yhteisiä, tässä tapauksessa ns. lännen. Militarismi on Saksalle vältettävä asia.
Suomalaisesta uutisoinnista saa myös kuvan, ettei maa olisi tehnyt mitään Ukrainan tukemiseksi. Saksassa on yli miljoona ukrainalaista pakolaista. Puolassa hiukan enemmän Ukrainan rajanaapurina. Saksan humanitaarinen apu Ukrainalle on 12,5 miljardia. Se on myös suurin Euroopan rauhanrahaston rahoittaja yli kolmella miljardilla. Aseapua Ukrainalle antavat EU-maat voivat hakea tästä rahastosta korvausta aseavulleen.
Saksa on pystynyt korvaamaan vajaassa vuodessa maakaasun Venäjä-tuontia erityisesti Norjasta. Saksa on käyttänyt 17 miljardia kaasuvarastojen täydentämiseen, 4 miljardia kohdentamalla ostoja nesteytettyyn maakaasuun ja 9 miljardia ostoihin muualta kuin Venäjältä. Kansantalouden valojen sammuttaminen ei ole yhtä helppoa kuin omassa kodissa.
Saksan hallitus koostuu sosialidemokraateista, vihreistä ja liberaaleista. Vihreiden puheenjohtaja Annalena Baerbock ja hänen kovat ja sotaisat puheensa jakavat pahasti vihreitä.
Osa on edelleen sitoutunut puolueen pasifistiseen perintöön. Liittopäivien puolustusvaliokunnan liberaali puheenjohtaja Marie-Agnes Strack-Zimmermann edustaa liberaalien jyrkkää linjaa ja turhautuneisuutta ministerivalintojen suhteen. Nämä ovat siteerauksia saksalaisesta keskusteluista, joita Mahlamäki ei mainitse siteeratessaan heitä.
Voi olla, että Leopard-panssarivaunuja viedään Ukrainaan, ehditään kouluttaa käyttäjät ja tehdä muut tärkeät valmistelut. Rauhanliikkeen näkökulmasta on kuitenkin tärkeätä, ettei sotaa laajenneta ehdoin tahdoin ja että iskulauseiden ja mustavalkoisen poliittisen puheen sijaan tehdään harkittuja ja kestäviä linjauksia – yhdessä.
Saksan hallitus voi myös hajota kovien puheiden vuoksi. Kannattaa muistaa viime vaalien tulos ja vaikeudet synnyttää nykyinen koalitio. Epävakaus Euroopassa ei olisi toivottavaa. Ei Euroopan tulevaisuuden mutta ei etenkään Ukrainan kannalta.
JK: Kuin taikaiskusta Mahlamäki onnistui keskellä viikkoa tekemään analyysin, jossa hän tyytyi valtaosin siteeraamaan Scholtzia puhetta liittopäivillä. HS pääkirjoituksesta, Mahlamäen analyyseista ja Tervon kolumnista päätellen HS linja on selvä. Mutta linjassa historiaa ei näytetä tunnettavan saati sopimuksia, jotka tietenkin vaikuttavat Saksan liikkumatilaan.
Venäjä on poistunut Saksasta Neuvostoliiton hajottua ja Saksojen yhdistymisen jälkeen, Yhdysvaltojen tukikohdat eivät. Saksan armeijan koko on edelleen rajoitettu, sen oikeuksia sotilaallisen aseistuksen suhteen on rajoitettu.
Diplomatiassa on olennaista, että tunnetaan kohdemaa, ymmärretään sen historiaa ja kulttuuria, kielen ja kommunikaation tapoja – ja siksi se on vaikeampaa kuin aseiden käyttö. Maa, joka, on ollut jaettuna, pääkaupunki, joka on ollut jaettuna on aika kova juttu. Meidän mielestämme se saattaa olla ihan pikkujuttu ja painolasti historiasta mutta ei saksalaisten. Ei tosin minunkaan mielestäni.
ARJA ALHO, päätoimittaja Ydin Lehti