Sodan ja tappamisen karnevalisointi ei naurata. Se on kansainvälisen oikeuden ja elämän kunnioittamisen arvojen vastaista. Prinssi Harry tappoi taleban-shakkinappuloita, Jussi Halla-aho -siviilipalvelumies- vaatii lisää tappamista ja Sofi Oksanen lähettää pommiterveisiä.
Venäjän rikos ihmisyyttä vastaan on hirvittävä. Onko se perustelu mielentilamme muutokselle, joka tekee voitavansa rikoksen pitkittämiselle sen sijaan, että sille yritettäisiin tehdä loppu?
Meidät on pantu uskomaan, että “voitto” on lähellä, että vilusta ja nälästä kärsivät ihmiset, kuolleet ja elävät, tarvitsevat rauhanponnisteluja enemmän tankkeja ja pommeja.
Jos demokratia on sitä (presidentti Niinistön sanoin), että kansa päätti ensin ja pakotti sitten päätöksentekijät asevaraisen turvallisuuden kannalle ja sotilaalliseen liittoutumiseen, missä on kansantahto sodan lopettamiseksi? Ellei sitä ole, olemme sodassa ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion puolesta ottaneet askeleen, jossa sodimme omia arvojamme vastaan.
Historiattomuus ei naurata. Päättäväisyyttämme olla sodan puolella perustellaan menneitten sotien myyteillä ja antamalla niille totuudenvastainen sisältö. Marsalkka Mannerheim ei antanut anteeksi koskaan niille, jotka vastustivat rauhansopimusta 1940.
Sodat päättyvät neuvotteluilla ja sopimuksilla, eivät sotimalla. Juuri meidän pitäisi tämä tietää.
Varusteluun panostaminen ilman demokratiaan kuuluvaa julkista keskustelua ei naurata.
Viime vuoden viimeisinä kuukausina Suomessa tehtiin noin miljardilla asehankintoja samaan aikaan, kun muu poliittinen keskustelu kävi kuumana valtion velkaantumisesta ja uutisoinnista esimerkiksi tungoksesta ja toimimattomuudesta päivystyspoliklinikoilla tai että olemme nuorten huumekuolemissa Euroopan ykkösiä.
Tämä kaikki on sitä, mitä tutkijat kutsuvat turvallistamiseksi ja militarisoitumiseksi. Tämä on sodan ihannoimisen joukkopsykoosia. Siksi tarvitaan meitäkin, jotka uskallamme kääntää toisenkin poskemme sosiaalisen median ja yleisen mielipiteen kiukun edessä muistuttaaksemme YK:n peruskirjasta ja sen tahdosta yhdistää voimia kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Tämä ei ole mitään romanttista toiveajattelua. Tämä on silkkaa rationaalista realismia.
ARJA ALHO, päätoimittaja Ydin Lehti