Kyvyttömyys, heikkous, halvaantuneena oleminen sekä moraalin täydellinen katoaminen ovat todisteita YK:n sekä sen alla toimivien organisaatioiden toimista rauhantekijänä. Lähi-itä, Ukraina sekä aiemman kriisit ovat osoittaneet YK:n olevan täysin tarpeeton.
Maailman johtajat kokoontuvat New Yorkiin tämän vuoden YK:n yleiskokoukseen aikana, jolloin synkät pilvet leijuvat YK:n ja sen elinten legitiimiyden ja merkityksen yllä. Prameassa ja turvallisessa kokoussalissa esitetään näytelmä jota on esitetty jo vuosien varrella. On tyhjiä sisältököyhiä puheita, syyllistetään ihan vaan siksi kun virka edellyttää ja puolustetaan siksi kun virka edellyttää. Globaalin irtopisteen hankkiminen on tehty lapsellisen helpoksi.
Vuonna 2022 alkanut Ukrainan sota, vuosikymmeniä jatkunut lähi-idän kriisi sekä menneet muut sodat herättää kysymyksiä YK:n tehokkuudesta enemmän kuin koskaan ennen, heikentäen sekä sen asemaa että maailmanlaajuista luottamusta tällaisiin kansainvälisiin instituutioihin.
YK:n kyvyttömyys pelotella, tuomita ja päättää kriisejä edustaa organisaation laajempaa epäonnistumista ja paljastaa sen rakenteen räikeät moraaliset puutteet, ei missään sen paremmin kuin YK:n turvallisuusneuvostossa, jossa “kumppanuusvaltiot” ovat voineet toistuvasti käyttää veto-oikeuttaan.
Yhdysvallat, Suuret afrikan valtiot, Venäjä ja kiina ovat niitä suurimpia jarruja. Veto-oikeudellaan he voivat romuttaa minkä tahansa päätöksen vain siksi jos sen sisältö on kumppanuusvaltiolle ikävä.
YK:n Turvallisuusneuvoston epäonnistuminen toimia päättäväisesti, nopeasti ja puhua yhdellä äänellä mailman kriisestä sekä niiden päättäväisestä lopettamisesta päivittäin, maailmanlaajuisesti paljastaa tämän instituution merkityksettömyyden ja moraalisen konkurssin.
Sen kyvyttömyys panna täytäntöön minkäänlaista päätöstä sotien sekä kriisien pysäyttämiseksi on murtanut kaikki jäljellä olevat illuusiont sen kyvystä ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.
YK ja sen järjestöt ovat niitä mitä ne on aina ollut: työkalu voimakkaille, heikentäen sen uskottavuutta maailmanlaajuisena rauhantuomarina.
YK luotiin varmistamaan, ettei kansanmurhaa tapahdu, ainakin yrittämään estää sotia ja saattamaan maailman polulle, jossa diplomatia oli paras ratkaisu kaikenlaisiin erimielisyyksiin. Tässä YK on totaalisesti epäonnistunut. Jokainen voi laskea montako sotaa on käyty YK:n perustamisen jälkeen.
YK:n turvallisuusneuvosto on rakenteeltaan luonnostaan rajoitettu heikolla toimivallalla operoiva. Yhdysvaltojen, Venäjän ja Kiinan veto-oikeus useisiin tulitaukoja tai humanitaarisia taukoja vaativiin päätöslauselmiin korostaa turvallisuusneuvoston rakenteellisia sekä moraalisia puutteita.
Turvallisuusneuvostoa rajoittaa luonnostaan sen rakenne, joka asettaa viiden pysyvän jäsenen (P5) – Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Ranskan ja Britannian – edut etusijalle. Tämä malli heijastaa toisen maailmansodan jälkeistä järjestystä, jossa voittajat pyrkivät säilyttämään itsellään valta-asemansa globaaleissa turvallisuuspäätöksissä. Tämän seurauksena neuvosto kamppailee yhä enemmän konfliktien ratkaisemiseksi, joissa jokin näistä valtuuksista on osallisena, ja jättää tehokkaasti sivuun humanitaariset huolenaiheet, kun ne ovat ristiriidassa P5-jäsenen geopoliittisten etujen kanssa.
Yleiskokoukset sekä muut kokoontumiset on hyväksynyt päätöksiä, joissa vaaditaan tulitaukoa, (mutta) nämä päätökset eivät ole sitovia ja niillä ei ole täytäntöönpanovaltaa… Yleiskokouksella on rajalliset keinot vaikuttaa tilanteeseen kentällä. YK:n ja sen turvallisuusneuvoston epäonnistumisille on edelleen “selvä rakenteellinen syy”.
Se, että Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina voi vastustaa 14 muuta maata turvallisuusneuvostossa ja varmistaa, että ne eivät voi ryhtyä mihinkään toimiin, on virhe, joka on korjattava. YK on uudistettava moraalisesti kestäväksi. Kansakunnille uskottvaksi. veto-oikeudesta turvallisuusneuvostossa on päästävä eroon.
JOHTAJUUDEN PUUTE MERKITSEE KUOLEMIA
Rakenteellisten rajoitusten lisäksi YK kohtaa myös “heikon ja puolueellisen johtajuuden” kriisin,
YK:n pääsihteeri tänään ja hänen edeltäjät ovat katastrofaalisesti epäonnistunut ottamaan lujaa ja yksiselitteistä kantaa. Vuoden 2003 Irakin sotakin annettiin tapahtua vaikka perusteet sille oli valheellsita, tarkoituksenmukaista spektaakkelia. Kun väitettyjä joukkotuhoaseita ei löydetty ohjattiin huomio Irakin Presidentin kaatamiselle. Joukkotuhoaseet unohtuivat mutta presidentti Hussein saatiin hirtettyä.
“UUSI” TURVALLISUUSNEUVOSTO
Turvallisuusneuvosto, oli tarkoituksella suunniteltu halvaantumaan ja umpikujaan. Mikä tahansa todellinen uudistus vaatisi P5:n luopumaan veto-oikeudestaan ja sallimaan laajemman maantieteellisen edustuksen – epärealistinen mahdollisuus, koska se poistaisi näiltä kansakunnilta niiden juurtuneen hallitsevan aseman. Se on samanlaista kuin poliisin aseistariisuminen. Tällaiset moraalisesti kyseenalainen rakenteellinen virhe paljastaa, että turvallisuusneuvostosta ja koko YK:sta on nopeasti tulossa menneen aikakauden jäänteitä, aivan kuten Kansainliitosta.
Kansainliitto romahti, koska se ei kyennyt estämään toista maailmansotaa, ja valitettavasti YK seuraa samaa rataa,
Instituutio on yhä merkityksettömämpi, jäätyään toisen maailmansodan jälkeiseen geopoliittiseen dynamiikkaan, joka ei enää heijasta nykypäivän globaaleja realiteetteja Ilman uudistusta – mikä on mahdotonta nykyisessä rakenteessaan –
YK romahtaa merkityksettömäksi, aivan kuten Kansainliitto teki ennen sitä. Se ei ole vain epäonnistumista – se on vanhentumassa muuttuvan maailmanjärjestyksen valossa.
Osa syynä on se, että globaaleista asioista kiinnostuneet ihmiset eivät ole organisoituneet kovin hyvin, rakentaakseen maailmanlaajuista liikettä, joka todella vaatisi uudistusta YK:lta.
Jokin sellainen voisi lopulta johtaa YK:n uudistamiseen. Tarvitaan “globaali päätös siitä, että meidän on tehtävä muutos YK:ssa, ja siitä on oltava globaali ajattelu, jota supervallat eivät hallitse.